Mielenosoitus

Bild

Joka päivä töihin pyöräillessäni joudun kärsimään autojen melusta, päästöistä ja liikennevirtojen tuottamasta turvattomuudesta. Kunnallisvaaliäänestäminen, mielipidekirjoittelu ja esimerkiksi pyöräilyä tukeviin mielenosoituksiin osallistuminen ovat tapoja kiinnittää huomiota näihin epäkohtiin.

Maan ystävien viime syksyn autottomana päivänä 22.9.2009 järjestämässä kulkueessa osallistujia oli varmasti satoja ja tunnelma oli korkealla. Lauantaina 13.2.2010 ratkaiseva kollektiivinen tahto taas puuttui: kulkueeseen vaivautui vain noin 10 henkeä ja Töölöntorille tullessamme kärkijoukko yllättäen kurvasi Sandelsinkadun Alkoon (!), mikä käytännössä päätti mielenosoituksen.

Joskus kanssaihmisiltä toivoisi hieman enemmän päämäärätietoisuutta ja sitoutumista tavoitteisiin. Ihmettelen myös, missä kaikki pääkaupunkiseudun Vihreät olivat lauantaina. Eihän pikkupakkanen sentään saanut unohtamaan periaatteita?

Muuan kiistelty hahmo kuvasi vihreiden luonteen lujuutta jo 1980-luvun puolivälissä: ”mielenosoituskulkueeseen osallistutaan, jos reitin pituus on kohtuullinen ja sää poutainen”. Myös nykyinen vihreä sukupolvi näyttää olevan vetelää ja mukavuudenhaluista porukkaa.